Viime viikolla erityisesti ilahdutti Pyhtään kulttuuritalon avautuminen. Kulunut, kulahtanut kunnanvirasto on saanut uuden tulemisen remontin, uusien tekijöiden ja uusien ”asukkiensa” myötä. Oli myös sykähdyttävää kuulla pitkästä aikaa elävää musiikkia.

Jos pitää luokitella itsensä johonkin lokeroon, uskallan sanoa olevani kulttuurin ystävä. En osaa maalata tai soittaa, eikä minua toistaiseksi ole nähty teatterilavalla. Huivi päähän, niin luonnerooli valittavana kyläneukkona voisi kyllä sujua, kunhan vuorosanoja ei tarvitsisi muistella. Mutta muuten olen harrastanut eri muodoissa ja lajeissa.

Kirjallisuus on seurannut mukanani enemmän ja vähemmän sen myötä, miten aikaa on ollut. Sen opiskelu oli jopa yksi vaihtoehto, kun mietin, minne lukion jälkeen yrittäisin suunnata. Tie vei kuitenkin valtiotieteelliseen, mutta omaksi ilokseni suoritin pari kotimaisen kirjallisuuden kurssia. Nyt korona-aikaan olen löytänyt lukemisen uudestaan.

Parissa kuorossa olen laulanut, mutta nykyisin nautin lähinnä yhteislaulusta. Taidetta harrastan katsojana, ja kotiinkin on tullut muutama taulu hankittua. Aikoinani elokuvakerhossa kuuluin sen hallitukseen, ja tuolloin tuli katsottua useampi elokuva viikossa. Oma lempiteatteri on Kansallisteatteri, jonka kauden alku aloitti aina syksyn ennen korona-aikaa. Oopperassa olen käynyt Suomessa ja ulkomailla, mutta erityisesti pidän musikaaleista. Liput on jo ostettu syksylle.

Haminalainen Kokoomuksen kuntavaaliehdokas Jari Puheloinen laajensi hyvinvoinnin käsitettä kulttuuriin: ”Kulttuuri tuottaa hyvinvointia ja terveyttä, se toteuttaa siten kunnan lakisääteisiä tehtäviä.” Mitä oivallisin ajatus! Kukapa meistä ei olisi tullut teatterista, konsertista tai elokuvista hyvillä mielin. Kulttuuri tekee sielulle ja mielelle hyvää. Samalla sen tekeminen ja harrastaminen luo yhteisöllisyyttä – antaa oman heimon.

Pyhtään kunnan panostus kulttuuriin on talousarvion pienimpiä summia. Kirjasto palvelee hyvin, ja Kyyti-järjestelmän kautta saa varsin kohtuullisessa ajassa uuden kirjan luettavaksi eri puolilta Kymenlaaksoa. Muu kunnan oma panostus on paljolti kulttuuripalvelujen ostamista ja Stockforsin kesänäyttelyn tukemista.

Suuri merkitys kunnan kulttuuritarjontaan on Pyhtään Taideseuralla ja Pyhtään Harrastajateatterilla. Mielenkiinnolla myös odotan, millainen on Pyhtään Valon kirjatapahtuma heinäkuussa. Stockforsin taidenäyttelyn avajaisissa olen ollut aina, kun olen ollut paikkakunnalla. Iso kiitos sen tiloista Stockforsin isännälle ja emännälle! Seurakunnan panos kunnan musiikkitarjontaan on merkittävä. Ja suuri lisä tarjontaan on vasta avautunut Pyhtään kulttuuritalo, jonka kesän konsertit julkaistaan tällä viikolla – yhden valtakunnan tason esiintyjän nimen jo kuulin.

Jos jotain kaipaan lisää, niin panostusta lasten kulttuuritarjontaan ympäri vuoden. Saaristomarkkinoilla on lapsille ohjelmaa ja syksyllä on Lasten kulttuuriviikot, mutta onko talvella ja keväällä mitään? Mielelläni lähtisin 4- ja 2-vuotiaiden lastenlasten kanssa vaikkapa Uppo-Oudon ja Kumitankkojen tai Fröbelin palikoiden konserttiin – uusimpia lastenmusiikkibändejä en osaa nimetä. Tai vaikkapa nukketeatteriin, jos sellaisia nykypäivänä vielä on.

Kulttuuri tekee hyvää suuremmille ja pienemmille.

Lisää julkaisuja