Talvisodan päättymisestä tuli kuluneeksi 85 vuotta. Oma isäni ei siihen osallistunut, vaan lähti välirauhan aikana armeijaan ja sieltä suoraan jatkosotaan. Se oli kova kokemus nuorelle miehelle.
Kun runsaat kolmekymmentä vuotta sitten sattumoisin kuulin, että Pyhtäällä toimi reservinupseerien naisten yhdistys, olin heti veteraanin tyttärenä ja reservinupseerin vaimona valmis mukaan. Pian olin yhdistyksen sihteeri, myöhemmin varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja. Sama kehitys myös piirissä ja sieltä valtakunnalliselle tasolle.
Valtakunnallisen Maanpuolustusnaisten Liiton puheenjohtajana toimin sääntömääräiset kuusi vuotta. Töitä ja tehtäviä tuli tehtyä monenlaisia palkattomassa luottamustoimessa. Aikanani liitto kehittyi saaden mm. arjen turvallisuuden koulutusohjelman, jota toteutetaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) alaisuudessa. Puheenjohtajan roolissa mm. vastasin maanpuolustukseen liittyviin eduskunnan lakialoitteisiin. Hyvää yhteistyötä teimme mm. Suomen suurimman maanpuolustusjärjestön Reserviläisliiton sekä Suomen Reserviupseeriliiton kanssa.
MPK:n hallituksen jäsenenä olin mm. ostamassa sen ensimmäisiä kiväärejä harjoituskäyttöön. Naisten Valmiusliiton hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana pieneltä osaltani vastasin suurten valtakunnallisten naisten NASTA-harjoitusten onnistumisesta. Toimin myös itse Haminassa pidetyn Varvara NASTA-harjoituksen johtajana. Useassa NASTAssa olen myös itse ollut kurssilaisena.
Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on yhä lähellä sydäntä. Vuoden alusta lähtien on ollut ilo toimia valtakunnallisen Maanpuolustusnaisten Perinne ry:n puheenjohtajana.
Meitä kaikkia tarvitaan tässä työssä pienemmällä tai suuremmalla panoksella.